Psykologinen turvallisuus on tiimin ilmapiiri, jossa koet itsesi tervetulleeksi, voit astua oppimaan, saat toimia itsenäisesti ja uskallat haastaa toisten ajattelua ilman pelkoa seuraamuksista. Psykologinen turvallisuus rakentuu arvostuksesta, yhteenkuuluvuudesta, luottamuksesta, yhteisestä suunnasta ja luovasta jännitteestä. Psykologinen turvallisuus on tiimien menestymisen tärkein tekijä. Se rakentuu tai romuttuu joka päivä. Tässä artikkelissa opit valjastamaan tämän voiman tiimisi tai työyhteisösi hyväksi.
Olin herkkänä, temperamenttisena ja tunteikkaana poikana ikätoverieni silmätikku ja kiusan kohde koulussa ja harrastuksissa. Elämäni parantavimpia kokemuksia on ollut ensimmäisen kerta, kun sain kokea ympäristön, jossa olin tervetullut ja arvostettu juuri sellaisena kuin olin. Eli ympäristön, jossa psykologinen turvallisuus oli vahva.
Tämä kokemus oli Lauttasaaren seurakunnan vaellusrippileirillä kesällä 2008. Mukana oli samoja tuttuja ikätovereita koulusta, joiden seurassa olin tottunut olemaan varuillani ja syrjään vetäytynyt. Mutta kaikki oli toisin. Isoset ottivat kaikki mukaan ja näyttivät esimerkkiä siitä, että saa olla ihan hölmökin ja heittäytyä täysillä leikkeihin, sketseihin ja lauluihin.
Uskaltauduin pikkuhiljaa ulos kuorestani. Tulevien vuosien aikana löysin itsestäni täysin uuden ihmisen: nyt itse isosen ja apulaisohjaajan rooleissa. Tämä sama jatkumo on johtanut nykyiseen ammattiini – Autan ihmisiä synnyttämään inhimillisiä, luottamusta rakentavia ja läsnäolevia kohtaamisia ja ilmapiirejä.
Tällainen voima on psykologisella turvallisuudella. Valitettavasti tämä elävöittävä, oppimista edistävä, itseohjautuvuuden mahdollistava ja innovaatioita synnyttävä voima jää hyödyntämättä lähes kaikilla työpaikoilla, perheissä, koululuokissa, harrasteryhmissä ja kaveriporukoissa.
TIIVISTELMÄ: PSYKOLOGINEN TURVALLISUUS
- Psykologinen turvallisuus on ilmapiiri, jossa koet itsesi tervetulleeksi, voit astua oppimaan, saat toimia itsenäisesti ja uskallat haastaa toisten ajattelua ilman pelkoa seuraamuksista.
- Psykologinen turvallisuus on jatkuvasti ryhmän ja yksilöiden vuorovaikutuksessa uudestisyntyvä joukko uskomuksia, toimintamalleja ja tunteita. Sitä voidaan kuvata kehänä, jossa ryhmän normit vaikuttavat yksilön kokemukseen, joka vaikuttaa yksilöiden toimintaan, johon taas ryhmä reagoi, mikä luo uusia normeja.
- Psykologisen turvallisuuden aste määrittelee paljon tiimin oppimiskyvystä ja siitä kykeneekö tiimi kohtaamaan rakentavasti muutosta, uusia asioita, erilaisuutta ja haasteita – eli todellisuuden.
- Psykologisesti turvallisessa ryhmässä vallitsee luottamuksen ilmapiiri ja vahva yhteen kuuluvuuden kokemus. Ihmiset uskaltavat ilmaista eriäviä näkökulmia, antaa palautetta, pyytää apua, toimia itsenäisesti ja ottaa asioista vastuuta. Tämä johtaa oppimiseen, innovaatioihin, itseohjautuvuuteen, iloon ja tyytyväisyyteen sekä menestymiseen.
- Psykologisesti turvattomassa ympäristössä vallitsee pelon ilmapiiri ja ihmiset joutuvat sensuroimaan sitä minkälaisia ovat ja mitä ilmaisevat. Tämä johtaa oman selustan suojelemiseen, siiloutumiseen, kuppikuntiin, vastuun välttelyyn, tyytymättömyyteen, kireyteen, hiljentymiseen ja muutosvastarintaan.
- Jokainen ryhmän jäsen vaikuttaa psykologiseen turvallisuuteen, mutta erityisesti johtajilta katsotaan mallia siinä, mikä on tervetullutta ja mikä ei.
- Psykologista turvallisuutta ei voi suoraan vahvistaa – täytyy kehittää sen perusteita eli ryhmän sisäistä arvostusta, luottamusta, tuttuutta, oppimisen halua ja selkeää yhteistä suuntaa.
PSYKOLOGINEN TURVALLISUUS ON POP, MUTTA SYVYYS UUPUU
Kaikki tarjoavat neuvoja, vinkkejä ja johtamiskäytäntöjä psykologisen turvallisuuden vahvistamiseksi:
“Kannusta kaikkia epäonnistumaan ja juhli epäonnistumisia!”
“Rakenna avoin kulttuuri jossa näkemykset kiistelevät eivätkä ihmiset.”
Tuntuvatko nämä neuvot sinustakin pinnallisilta? Eivätkö ne tyydytä sinun ymmärtämisen tarvettasi?
Tässä artikkelissa tarjoan sinulle psykologin näkemyksen psykologisesta turvallisuudesta, jossa yhdistän teoriaa, tutkimusta sekä konkreettisia esimerkkejä vastatakseni kysymyksiisi siitä
- Mitä ihan oikeasti on psykologinen turvallisuus ja mistä tällainen ilmiö on syntynyt
- Miten psykologinen turvallisuus rakentuu tai romuttuu
- Mitkä ovat ne tekijät joihin vaikuttamalla voit kestävästi vahvistaa psykologista turvallisuutta
Erityisesti tämä artikkeli on tärkeä kaikille johtajille ja ihmistyön ammattilaisille, jotka omalla esimerkillään luovat psykologista turvaa tai vaarantavat sen. Toisaalta tämä artikkeli auttaa ketä vain tekemään viisaammin oman osansa siinä, että niissä ryhmissä joissa vaikutat, olisi kaikilla tervettuleempi olo.
Tämä artikkeli on laaja. En halunnut jättää mitään osaa pois, koska haluan tarjota sinulle kokonaisuuden tavanomaisten sirpaleisten sisältöjen sijaan. On täysin ok lukea tiivistelmä ja selata kuvat läpi! Siitäkin saat paljon. Voit palata tekstiin osissa ja syventää ymmärrystäsi palasina.
PSYKOLOGINEN TURVALLISUUS ENNUSTAA TIIMIEN SUORIUTUMISTA
Psykologinen turvallisuus on arkinen ilmiö ja kokemus, joka on läsnä päivittäin sinunkin työssäsi, kotonasi ja ystäviesi kanssa. Parhaiten pääset kiinni psykologisen turvallisuuden asteeseen minkä vain ryhmän suhteen kysymällä itseltäsi:
“Olenko tervetullut täällä kaikkineni? Ovatko minun ja toisten näkemykset, ehdotukset, haasteet, onnistumiset, persoonat, itsenäinen päätöksenteko, tunteet, tarpeet ja henkilökohtaisen elämän huolet tervetulleita? Vai jätänkö jotain näistä tuomatta esiin, koska uskon, että minua ei kuunnella, oletan että minut sivuutetaan tai pelkään että näyttäydyn huonossa valossa?”
Jätitkö esimerkiksi eilen jonkin asian ilmaisematta palaverissa tai kotona? Ajatteletko, että “voi kun työpaikalla jokin olisi toisin ”, mutta et usko, että se voisi muuttua? Vai koitko voivasi ilmaista kyseenalaistavan näkemyksesi tai hankalan kokemuksesi vapautuneesti luottaen siihen, että sinua kuullaan eikä asiaa oteta henkilökohtaisesti?
Psykologinen turvallisuus on yksilön kokemus, mutta ryhmätason ilmiö. Sillä, kuinka tervetulleeksi sinä ja toiset koette itsenne ja näkemyksenne, on suuri vaikutus ryhmän kykyyn oppia, kehittyä ja kohdata jatkuvasti muuttuva todellisuus.
Psykologinen turvallisuus on noussut otsikoihin, koska sen on havaittu ensin Googlen ja myöhemmin Microsoftin tutkimuksissa olevan paras selitys sille, mikä yhdistää erinomaisesti menestyviä tiimejä kompleksissa ja jatkuvasti muuttuvassa työympäristössä. Osaaminen, älykkyysosamäärä, kokemuksen aste tai tiimin ikä eivät selittäneet Google 180 tiimin tutkimuksessa menestymistä, mutta psykologinen turvallisuus selitti.
Microsoft taas selvitti yhdessä Ideon kanssa, mikä yhdistää huipputiimejä vaativissa konteksteissa kuten kriisialueiden journalismin, vuoristo pelastuksen ja monimutkaisen leikkaushoidon parissa. Tutkimuksen pohjalta rakentunut Art of Teamwork -malli on hyvin yhtenäinen Psykologisen Turvallisuuden 5 Pilariin (arvostus, tuttuus, luottamus, halu oppia ja yhteinen tavoite), jota avaan jäljempänä, mutta eri tavalla ilmaistuina.
Miksi psykologinen turvallisuus on niin merkittävä asia tiimien suoriutumiselle?
Psykologisen turvallisuuden on havaittu olevan paras selittävä tekijä tiimien kyvylle oppia ja mukautua muutokseen, joka on puolestaan se tekijä, joka ennustaa tiimin menestymistä (Edmondson, 1999). Lisäksi psykologinen turvallisuus ennustaa merkittävästi yksilöiden sitoutumista ja uppoutumista työhön, työssä menestymistä sekä työtyytyväisyyttä (Frazier ym. 2017).
Jotta sinä voit luoda kestävästi psykologista turvallisuutta, tarvitset ymmärrystä psykologisen turvallisuuden luonteesta:
–> Ymmärryksen siitä mistä psykologinen turvallisuus rakentuu – Psykologisen Turvallisuuden 5 Pilaria
–> Ymmärryksen siitä miten psykologinen turvallisuus rakentuu, elää, muovautuu ja vaikuttaa – Psykologisen Turvallisuuden Kehä
PSYKOLOGISEN TURVALLISUUDEN 5 PILARIA
Psykologiseen turvallisuuteen liittyvissä teksteissä, tutkimuksissa ja esimerkeissä kuvataan toistuvasti tiettyjä peruselementtejä, jotka ovat psykologiselle turvallisuudelle välttämättömiä. Olen määritellyt ne seuraavasti:
Psykologista turvallisuutta ei ole voi yksinkertaisesti osoittaa tai itsessään kehittää. Täytyy ymmärtää, mitata ja kehittää sen perustuksia, eli Psykologisen Turvallisuuden 5 Pilaria.
IHMISTEN ARVOSTAMINEN IHMISINÄ LUO POHJAN PSYKOLOGISELLE TURVALLISUUDELLE
Timothy Clark kuvaa kirjassaan The 4 Stages of Psychological Safety psykologisen turvallisuuden ensimmäisenä tasona toisten arvostusta, inklusiivisuutta (eli kaikkien huomioimista ja mukaan ottamista) ja keskinäistä kunnioitusta. Ensimmäinen asia, jota hiljaa kysymme mielessämme uudessa ryhmässä on “Olenko minä tervetullut? Saanko minä kuulua joukkoon?” Esivanhemmillemme joukkoon kuuluminen on ollut elinehto, siksi siihen liittyy yhä niin voimakkaita tunteita.
Arvostus ja mukaan ottaminen luovat perustan psykologisen turvallisuuden korkeammille tasoille, jotka ovat oppiminen, vaikuttaminen ja haastaminen. Jos joudut ylläpitämään tietynlaista roolia kuuluaksesi joukkoon, uskallatko tuoda uteliaisuutesi esiin? Jos et koe, että sinua ja sinun panostasi arvostetaan jossain projektissa, haluatko tehdä mitään ekstraa tai ottaa minkäänlaisia riskejä? Todennäköisesti et.
Kestävä psykologinen turvallisuus rakentuu ihmisten arvostamiselle ihmisinä. Tämä tarkoittaaa esim. sitä että, palavereissa ollaan kiinnostuttu kaikkien mielipiteistä uusien ja vieraidenkin: Koululuokassa ei jätetä toisia pois leikeistä erilaisuuden takia. Jos taas arvostuksen antaminen on riippuvaista toisen statuksesta, saavutuksista, yhteneväisistä mielipiteistä tai kulttuuritaustasta, psykologiselle turvallisuudelle ei ole tilaa.
TUTTUUS AUTTAA NÄKEMÄÄN YHTEISEN INHIMILLISYYDEN
Jotta opimme arvostamaan toisia, luottamaan heihin ja olemaan rehellisesti omia itsejämme, meidän tarvitsee tuntea toiset. Tuttuus luo yhteenkuuluvuutta ja toisen tunteminen auttaa näkemään meidän yhtäläisyytemme pinnalla olevan erilaisuuden sijaan.
Sosiaalipsykologiassa on tutkittu laajasti ihmisten taipumusta kokea toiset ihmiset kuuluvaksi joko omaan sisäryhmään tai ulkoryhmään. Sisäryhmän jäseniin liitetään automaattisesti positiivisia oletuksia, empatiaa ja hyväntahtoisuutta. Ulkoryhmään kuuluvia ihmisiä kohtaan taas ollaan herkästi ennakkoluuloisia ja torjuvia. On havaittu, että tärkeimpiä tekijöitä yhteisen sisäryhmä identiteetin synnyttämiseksi on tutustuminen, yhteinen suunta sekä jaetut tavoitteet (Pettigrew, 1998).
Tiimin tai esimerkiksi koululuokan sisälläkin voi syntyä useita sisäryhmä – ulkoryhmä asetelmia, eli kuppikuntia tai siiloja. Psykologinen turvallisuus voi syntyä ja vahvistua vain, jos kaikki ryhmän jäsenet kokevat kuuluvansa samaan sisäryhmään.
Rippikouluissa ja lasten leireillä ei turhaan leikitä hassuja ja hölmöjä tutustumisleikkejä. Olen itse saanut kokea oman rippileirini lisäksi yhteensä 10 rippi- ja protuleirin isosena, apuohjaajana ja ohjaajana psykologisen turvallisuuden voiman. Ensimmäisenä päivän sisään astuu ujoja, rooliensa taakse piiloutuneita ja varpaillaan olevia teinejä. Vähän vanhempien nuorten rohkean heittäytyvällä ja haavoittuvaisella esimerkillä, päälle liimatun oloiselle nimien hinkkaamisella ja tutustumisella sekä yhdessä ololla ja jokaisen huomioinnilla viikon jälkeen kotiin marssii hehkuvia, innostuneita ja avarakatseisempia nuoria. Ryhmä on hitsautunut yhteen, kuppikunnat ovat sulaneet ja nuoret ovat oppineet itsestään täysin uusia asioita.
Me aikuiset koemme olevamme kovin erilaisia: Me emme tarvitse tutustumista tai huomion kiinnittämistä ryhmäytymiseen. Kerronpa totuuden. Me aikuiset tarvitsemme näitä asioita jopa enemmän kuin nuoret. Aikuisina olemme urautuneempia toimimaan totutuilla tavoilla. Vaatii erityistä vaivannäköä, tietoa, taitoa ja pitkäjänteisyyttä luoda tila, jossa aikuiset uskaltautuvat avautumaan kuten nuoret rippileirillä. Tästä tilasta käytetään aikuisten maailmassa sanoja kuten itseohjautuva organisaatio, avoin yrityskulttuuri tai innovatiivinen organisaatio.
Yksinkertainen ajatus tutustumiseen: Ihmisiin ei tutustu kysymällä joka päivä: “Mitä kuuluu?”. Mitä jos kysyisit esim. “Mikä sinua on innostanut/haastanut viime aikoina?” tai “Mikä saa sut liekkeihin juuri nyt?”.
HAAVOITTUVAISUUS SYNNYTTÄÄ LUOTTAMUKSEN ILMAPIIRIN
Harvardin johtajuus-professori Amy Edmondson kuvaa haavoittuvuutta keskeisimmäksi psykologisen turvallisuuden mahdollistajaksi kirjassaan The Fearless Organization: Creating Psychological Safety in the Workplace. Haavoittuvaista on kaikki se, että tuot jotain sellaista esiin, jota voitaisiin mahdollisesti käyttää sinua vastaan. Eli esimerkiksi uskallat olla uniikki oma itsesi, tuot esiin tekemäsi virheen tai teet ehdotuksen uudenlaisesta aktiviteetista kumppanillesi. Luotatko toisten hyväntahtoisuuteen ja ymmärtäviin reaktioihin? Vai pelkäätkö, että tulet sivuutetuksi tai mollatuksi.
Haavoittuvainen johtajuus kutsuu muita ihmisiä tuomaan itsensä, haasteensa, isnpiraationsa ja epävarmuutensa esiin, mikä taas mahdollistaa tiedon liikkumisen, kokeilemisen ja oppimisen. Otetaanpa muutama suomalainen esimerkki:
Esa Saarinen saa ihmiset ajattelemaan ja katsomaan itseään syvälle ytimeen, koska hän tuo itse itsensä haavoittuvaisesti esiin. Hän jakaa itsestään, tuo tunteensa esiin ja luo siten inhimillisen ja psykologisesti turvallisen ympäristön.
Sanna Marin on ilmentänyt haavoittuvaisuutta tavassaan nostaa rumankin totuuden pöydälle korona-tilanteen hoidossa ja ilmaistessaan henkilökohtaista huoltaan ja välittämistään kansalaisista. Tämä on tehnyt hänestä monien arvostaman ja kansainvälisestikin tunnustetun johtajan kriisitilanteen hoidossa.
Nokian romahduksesta taas on osaltaan syytetty pelon ilmapiiriä ja Jorma Ollilan jäykän asiallista, peittelevää ja ajoittain raivoavaa johtamistyyliä. Kun haavoittuvaisuudelle ei ole tilaa, ongelmat tulevat esiin usein liian myöhään.
YHTEINEN SUUNTA JA SELKEÄT RAAMIT ISTUTTAVAT RYHMÄN SAMAAN VENEESEEN
Psykologinen turvallisuus voi kukoistaa ainoastaan ympäristössä, jossa ihmiset tekevät työtä yhdessä jaettujen ja jokaiselle merkityksellisten tavoitteiden eteen. Kun menestymistä mitataan ja palkitaan yksilötasolla, yksilöt kilpailevat keskenään rajallisista resursseista, kuten esihenkilön tuesta, työssään onnistuakseen. Vaikka me-henki olisi hyvä, tällainen rakenne on aina psykologisen turvallisuuden vahvistumisen edessä.
Positiivisesti keskinäisriippuvaisessa ryhmässä jokaisen onnistuminen on riippuvaista jokaisen toisen onnistumisesta, kuten jalkapallojoukkueessa tai pienessä startup tiimissä. Tällaisessa ympäristössä toisia halutaan auttaa, tukea ja kannustaa, koska samalla auttaa itseään. Ollaan aidosti samassa veneessä. Reikä veneen pohjassa on kaikkien ongelma ja veneen oikea suunta kaikkien toive.
Yhteisen tehtävän ja suunnan lisäksi ihminen tarvitsee selkeän tontin, jolla hän voi toimia vapaasti. Roolien kirkkauden on havaittu olevan yksi psykologista turvallisuutta ennustava tekijä. Sopiva määrä rajoja, sääntöjä ja raameja mahdollistaa luovuuden, vastuunottamisen ja itsenäisen toiminnan, koska ne antavat turvaa ja selkeyttä. Käytännössä raameja voi hyödyntää projektityössä psykologisen turvallisuuden synnyttämiseksi esimerkiksi jakamalla osan ryhmästä väliaikaisesti nk. “paholaisen asianajaja” -tiimiin. Heidän tehtävänsä on etsiä virheet, heikot argumentit ja epäkohdat, jotta ne huomataan mahdollisimman pian ja työn laatu on lopulta erinomaista.
ILMAN TILAA OPPIMISELLE PSYKOLOGINEN TURVALLISUUS RAPISTUU
Psykologinen turvallisuus ei pysy yllä ilman halua kasvaa, kehittyä ja laajentaa omaa ymmärrystään. Halu oppia työntää meidät uuden äärelle, pakottaa meitä ottamaan riskejä ja asettumaan haavoittuvaisiksi. Se luo Microsoftin Art of Teamworkin sanoilla rakentavan jännitteen (creative tension), kun muut Psykologisen Turvallisuuden Pilarit ovat paikallaan.
Psykologinen turvallisuus jämähtää ja alkaa rapistua heti, kun aletaan tyytymään. Tyytyminen luo normeja, joita on ajan kanssa yhä vaikeampi kyseenalaistaa. Tämä johtaa kapetumiseen.
Monet ihmiset elävät ihan mukavasti saman vuoden kerta toisensa perään. Töitä, juhlapyhiä, mökkeilyä, lasten ja/tai lastenlasten näkemistä. Samanlainen kaava pätee moniin työpaikkoihin. Joka päivä näyttää aika samanlaiselta. Tämä voi olla mukavaa ja ennustettavaa elämää, mutta onko se aidosti ravitsevaa tai merkityksellistä?
PSYKOLOGINEN TURVALLISUUS ON HUONO TAVOITE
Psykologinen turvallisuus on itsessään harhaanjohtava tavoite. Se ohjaa rakentamaan ympäristön, jossa on mukavaa, helppoa ja ei tarvitse pelätä eikä jännittä. Eli ns. safe-spacen. Tällainen ympäristö ei ole pidemmän päälle palkitseva eikä se anna työntekijöille, opiskelijoille, lapsille tai urheilijoille sitä töytäisyä, jota he tarvitsevat itsensä haastamiseen, kasvamiseen ja menestymiseen.
Hyvä tavoite on loistava työn laatu ja asiakaskokemus sekä näiden ohella työympäristö, jossa kaikkien panosta arvostetaan ja jokainen voi käyttää vahvuuksiaan, opitaan jatkuvasti, epäonnistutaan nopeasti, uskalletaan tähdätä korkealle ja kohdataan ristiriidat heti.
Psykologisen Turvallisuuden 5 Pilaria ovat pohja ympäristölle, jossa sinä ja muut voivat toteuttaa itseään, kehittyä teille merkityksellisissä asioissa, vaikuttaa ja vaikuttua, oppia tuntemaan itsenne ja tukea toisia heidän pyrkimyksissään samaan.
Mutta miten lähdet vahvistamaan näitä pilareita ja rakentamaan psykologisesti turvallista tiimiä, työyhteisöä tai perheympäristöä? Miten psykologinen turvallisuus toimii ja miten siihen voi vaikuttaa? Miten se vahvistuu ja missä se romuttuu?
PSYKOLOGINEN TURVALLISUUS ON ELÄVÄ PROSESSI
Kun viitataan psykologiseen turvallisuuteen, ajoittain puhutaan yksilöiden kokemuksesta, toiste ryhmän luonteesta ja joskus taas esimerkin merkityksestä. Psykologisesta turvallisuudesta on vaikea saada kiinni, koska se on jatkuvasti ryhmän ja yksilöiden vuoropuhelussa syntyvä, elävä ja muuntuva kehämäinen prosessi.
Psykologisen turvallisuuden kehässä on 4 osaa:
- Ryhmän normit liittyen erilaisuuteen, uudenlaiseen tekemiseen, oppimiseen ja haavoittuvaisuuteen
- Yksilöiden kokemus ryhmän ilmapiiristä sekä normeista ja sen pohjalta tehty riskianalyysi uuden toiminnan tuomista mahdollisuuksista ja mahdollisista ikävistä seuraamuksista
- Yksilöiden valinnat toimia pidättyvästi tai uudella ja haavoittuvaisella tavalla
- Ryhmän reaktio suhteessa yksilöiden uudenlaisen tai pidättyväiseen toimintaan
Jotta voit kehittää psykologista turvallisuutta, sinun täytyy tehdä muutoksia kehän jokaisessa osassa samanaikaisesti. Muuten muuttumaton osa katkaisee kehityksen – ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.
RYHMÄN NORMIT JA ILMAPIIRI OVAT SÄILYTYSPAIKKA PSYKOLOGISELLE TURVALLISUUDELLE
Jokaisella ryhmällä on hiljaisesti jaettuja normeja, käsityksiä ja uskomuksia siitä, mikä on ryhmässä tervetullutta ja mikä ei. Lisäksi ryhmä jakaa kokemuksia ja tarinoita siitä, minkälaisia seurauksia ei-tervetulleella toiminnalla ja tervettulleella toiminnalla on.
Normit syntyvät esimerkin kautta. Katsomme jatkuvasti esimerkkiä toisilta ja erityisesti johtajilta ja kokemuksensa tai osaamisensa takia auktoriteettiasemassa olevilta henkilöiltä.
Psykologiseen turvallisuuteen liittyvät ryhmän normit siitä, miten suhtaudutaan erilaisuuteen, henkilökohtaisuuteen, uuteen, avoimuuten, kokeilemiseen, epäonnistumisiin ja haastamiseen. Näitä normeja voisi kutsua haavoittuvuusnormeiksi. Nämä normit edistävät joko luottamuksen tai pelon ilmapiiriä.
Kun haavoittuvaisuusnormit ovat konservatiiviset, eli uudet asiat eivät ole tervetulleita ja nykyiseen tilanteeseen on tyydytty, ryhmässä vallitsee psykologinen turvattomuus. Tällaisessa pelon ja kontrollin ilmapiirissä toimintamallien, kulttuurin ja suunnan muuttaminen on todella vaikeaa.
Haavoittuvaisuusnormit voivat ohjata ihmisiä myös uskaltavaan, rohkeaan ja itsenäiseen toimintaan. Tällöin ilmapiiri on kannustava, kuunteleva, välittävä, empaattinen ja samalla lempeän lujasti vaativa. Luottamuksen ilmapiirissä jopa yllättäviin ulkoisiin tilanteisiin, kuten korona-pandemiaan, mukautuminen voi olla verrattain helppoa
Olen saanut kokea matalahkon psykologisen turvallisuuden ja konservatiivisten haavoittuvuusnormien vaikutuksen hyvin omakohtaisesti.
Tein psykologi-harjoitteluni Auroran mielisairaalan toistuvien psykoosien osastolla. Kolmantena päivänä harjoitteluani vein sihteerin toimistoon papereita. Lähtiessäni kurkkasin viereisen toimiston auki olevasta ovesta sisään ja minua tervehti mukava, siistiin mutta rentoon pukuun pukeutunut mies. Meillä oli loistava keskustelu havainnoistani ensimmäisten päivien aikana ja ajatuksistani työyhteisöihin liittyen. Kävi ilmi, että henkilö oli Helsingin kaupungin psykiatrisen sairaanhoidon johtoryhmässä. Sovimme, että tulen uudestaan juttusille ja kerron havainnoistani.
Laskeuduin työhöni sairaalassa. Osallistuin hoitokokouksiin, kohtasin paljon ammattilaisia ja kyselin jatkuvasti. Asetuttuani tuli ajoittain mieleen mennä jatkamaan keskustelua mukavan johtajan kanssa, mutta ajatus alkoi tuntumaan kaukaiselta. En nähnyt kenenkään tekevän sellaista. En nähnyt muiden ideoivan, kyseenalaistavan tai olevan yhteydessä toisiin ihmisiin organisaatiossa, jos eivät suoraan työskennelleet heidän kanssaan. Jälkikäteen näen, että mukauduin pian sairaalan normeihin. Kukaan ei kieltänyt minua keskustelemasta mukavan johtajan kanssa. Se ei vain ollut normaalia – siinä ei ollut järkeä.
Vaikka koko sairaalan psykologinen turvallisuus ei ollut vahva, koin psykologi-ohjaajani kanssa työskennellessäni itseni erittäin tervetulleeksi. Psykologinen turvallisuus voi siis vaihdella saman organisaation sisälläkin tiimistä, palaverista ja tilanteesta toiseen. Tämä riippuu siitä miten Psykologisen Turvallisuuden Kehä kussakin kontekstissa toteutuu.
Normit ohjaavat käyttäytymistä, mutta eivät sanale sitä. Normien vaikutus yksilöiden toimintaan suodattuu yksilöiden turvallisuuden kokemuksen ja mielen sisäisen riskianalyysin kautta.
YKSILÖN KOKEMUS PSYKOLOGISESTA TURVALLISUUDESTA PERUSTUU EVOLUTIIVISEEN SELVIYTYMISMEKANISMIIN
Historiallisesti järkyttävä Colombia -avaruussukkulan räjähdys olisi voinut olla vältettävissä psykologisesti turvallisemmalla ympäristöllä. NASAn insinööri Rodney Rocha valtuutettiin jakamaan insinöörikunnan huoli avaruussukkulan pienestä teknisestä viasta NASAn johdolle. Rodney sivuutettiin eikä häntä kuunneltu. Hän jatkoi itsepintaisesti pyrkimyksissään vakuuttaa johto siitä, että vika voisi johtaa tapaturmaan sukkulan laskeutuessa. NASAn johto otti viimein asian käsiteltäväksi kokoukseen.
Rodney oli sivustaseuraajana paikalla, kun johto käsitteli asian pinnallisesti ja huolimattomasti. Rodney on kuvannut sitä, kuinka ei kyennyt astumaan esiin ja ilmaisemaan itse kokouksessa vian vakavuutta. Häneltä ei pyydetty puheenvuoroa. Hän oli täysin lamaantunut. Colombia -sukkula räjähti laskeutuessaan ja 7 astronauttia kuoli. Miksi Rodney ei kyennyt ottamaan ilmaisemaan itseään tilanteessa ja miksi johto ei käsitellyt asiaa kunnolla? Ketä tässä pitäisi syyttää?
Yksilöiden kokemus psykologisesta turvallisuudesta vaikuttaa päätöksentekoon, tyytyväisyyteen, itseohjautuvuuteen ja avoimuuteen. Kun haluamme toimia vähänkin totusta poikkeavalla tavalla, teemme ryhmän normien ja ilmapiirin sekä henkilökohtaisen varovaisuutemme pohjalta riskianalyysin: Kuinka suuri mahdollisuus toiminnan kautta avautuu vs. minkälaisia sosiaalisia riskejä toiminnalla voisi olla.
Riskianalyysi on lähtökohtaisesti tiedostamaton ja automaattinen. Riskianalyysi pyrkii auttamaan sinua välttämään ikäviä seuraamuksia ja toisaalta maksimoimaan hyödyt ja toteuttamaan tarpeesi mahdollisimman hyvin.
Riskianalyysin taustalla on evolutiivisesti kehittynyt selviytymismekanismi, jota kutsun sosiaaliseksi itsesuojeluvaistoksi. Sosiaalinen itsesuojeluvaisto on yhtä intuitiivinen ja automaattinen vaisto kuin fyysinen itsesuojeluvaisto. Fyysinen itsesuojeluvaisto estää sinua ottamasta riskejä, joiden olet oppinut todennäköisesti vahingoittavan sinua: Vedät refleksinomaisesti kätesi pois kuumalta hellalta ja vain vaivoin saatat tottua avannossa käymiseen.
Samalla tavalla sosiaalinen itsesuojeluvaisto suojelee sinua ottamasta sosiaalisia riskejä, jotka todennäköisesti vahingoittavat sinua, sen perusteella mitä olet oppinut:
Olet ehkä kuullut tarinoita siitä, miten yrityksessäsi jotain uutta yritettiin joskus ja se epäonnistui hukaten paljon aikaa ja resursseja. Voit kuvitella miten sinun kävisi, jos toisit omat ideasi esiin.
Olet ehkä avannut kumppanisi kanssa useammankin kerran keskustelun jostain sinua turhauttavasta asiasta, mutta kumppanisi on sivuuttanut sen vedoten väsymykseen tai johonkin “parempaan hetkeen”. Et enää tuo asiaa esiin, koska haluat säästää “pelimerkkisi” siihen “parempaan hetkeen”, mutta asia hiertää taka-alalla useita kertoja viikossa
Esivanhemmillemme sosiaalisten riskien ottaminen on ollut elämän ja kuoleman kysymys. He ovat olleet riippuvaisia lauman hyväksynnästä. Jos on ollut hankala, on saattanut joutua huonompaan asemaan. Huonompi asema on voinut tarkoittaa sitä, että ei selviä esimerkiksi talven yli. Siksi sosiaalinen itsesuojeluvaisto on niin voimakas – se on koodattu biologiaamme.
Totuus on kuitenkin se, että todellisuus on jatkuvasti muuttuva ja yllättävä. Loputtomasti ei voi varoa. Liika varominen on totuuden kieltämistä. Ilman uskallusta kertoa vaanivasta vaarasta koko esivanhempiemme lauma olisi vaarantunut. Ja ilman hölmöltäkin vaikuttavaa testailua uusia työkaluja ei olisi syntynyt. Myös uteliaisuus ja haavoittuvaisuus ovat siis kirjattu DNAhamme. Inhimilliset perustarpeet kontribuoida, oppia, kokeilla, luoda ja olla utelias ajavat meitä jatkuvasti uuden äärelle.
AVAIN AJATUS: Sosiaalinen itsesuojeluvaisto ja todellisuuden muuttuva luonne ovat jatkuvassa ristiriidassa.
Psykologinen turvallisuus vähentää tätä jännitettä ja vapauttaa ihmiset toimimaan luontaisesti vastuuta ottavalla, uteliaalla ja luovalla tavallaan.
Sosiaalisen itsesuojeluvaiston biologisen syväohjauksen takia Rodney Rochakin koki lamaantumisen NASAn johtajien keskellä vaikka mahdollisuus (vältetään suuronnettomuus) oli suuri. Ympäristöstä puuttui psykologisen turvallisuuden peruspilareita: toisten arvostus ja näkökulmien huomioon ottaminen statuksesta riippumatta ja tuttuus johtajien sekä alaisten välillä, mikä olisi mahdollistanut haavoittuvaisuuden ja luottamuksen.
NASAn johtokin toimi psykologisen turvattomuuden ilmapiirin ohjaamina. Olisivatko hekään voineet toimia toisin? Teknisen vian huomiointi olisi vaatinut useiden johtajien uskallusta ottaa asia tosissaan, eli uskallusta asettua haavoittuvaiseksi, eikä se ollut heillekään mahdollista.
Yksilöiden välillä on myös eroja sosiaalisen itsesuojeluvaiston virittyneisyydessä. Jos olet saanut elämässäsi paljon “sosiaalisesti turpaan”, eli tullut esim. koulu- tai työpaikkakiusatuksi, olet todennäköisemmin varovainen ja aistit aktiivisesti ryhmien ilmapiiriä. Jos taas lapsuuden ympäristössäsi kokeilemista, virheiden tekemistä, erilaisuutta ja haastamista on kannustettu, uskallat ottaa todennäköisemmin riskejä, etkä ota haavoittuvuusnormeihin törmäämistä itseesi.
Tasapainottelu riskien ja mahdollisuuksien välillä kuluttaa paljon mentaalisia resurssejamme. Psykologinen turvallisuus vähentää tätä jännitettä ja vapauttaa ihmiset toimimaan luontaisesti vastuuta ottavalla, uteliaalla ja luovalla tavallaan.
PSYKOLOGINEN TURVALLISUUS TOTEUTUU HAAVOITTUVAISESSA TAI ITSESENSUROIVASSA TOIMINNASSA
Psykologisen turvallisuuden kokemus ja riskianalyysi ovat tiedostamattomia ja ohjaavat yksilöiden toimintaa, mutta eivät sanele sitä. Tietoinen valinta toimia haavoittuvaisesti epävarmuudesta huolimatta, mahdollistaa Psykologisen Turvallisuuden 5 Pilarin vahvistamisen.
Samalla sosiaalinen itsesuojeluvaisto pyrkii sensuroimaan toiminnastasi kaikki riskit. Itsesensuuri on turvallista ja pitää asiat sellaisina kuin ne ovat olleet. Itsesensuuri tukahduttaa oppimisen, luovuuden, itseohjautuvuuden ja kaiken uuden. Itsesensuuri vie myös mielen rajallisia resursseja pois olennaisesta.
Tyypillisiä käskyjä, joita itsesensuuri antaa psykologisesti turvattomassa yhteisössä ovat:
- Älä kysy, jotta et näytä tietämättömyyttäsi
- Älä myönnä epäonnistumistasi, jotta sinun ei ajatella olevan epäpätevä
- Älä ehdota uusia ideoita tai toimintamalleja, jotta sinun ei tulkita astuvan varpaille ja luulevan itsestäsi liikoja
- Älä varsinkaan kritisoi status quoa, jotta sinua ei koeta uhaksi ja kilpailijaksi ja eroteta tai alenneta
Haavoittuvaisuus on ryhmän hyvinvoinnin kannalta kuitenkin keskeistä. Ilman haavoittuvaisuutta ryhmä jumittuu toimimaan vuosi toisensa jälkeen aina samalla tavalla. Oma esimerkkisi on olennaisinta psykologisen turvallisuuden muovaamisessa. Jos toimit johtajana, palvelutyössä tai erilaisten tilaisuuksien vetäjänä, esimerkkisi on erityisen voimakas työkalu. Pyydä palautetta toisilta useammin kuin annat sitä. Tuo esiin omia haasteitasi ja mitä opit niistä. Ole aito ja autenttinen itsesi sen sijaan että kantaisit jotain roolia. Tee aloitteita tutustuaksesi ihmisiin syvemmin.
Pitkäjänteisesti emme voi kuitenkaan taistella sosiaalista itsesuojeluvaistoa vastaan ja olla haavoittuvaisia ympäristössä, joka ei reaktiollaan tue meitä siinä.. Ihmiset vaativat jatkuvaa kannustusta, esimerkkiä ja positiivista vastaanottoa toimiakseen haavoittuvaisesti!
RYHMÄN REAKTIO SULKEE PSYKOLOGISEN TURVALLISUUDEN KEHÄN JA LUO UUSIA NORMEJA
Haavoittuvainen toiminta avaa ryhmälle uuden tilanteen. Arvostaako ryhmä uutta vai kyseenalaistaako se sen? Ryhmän reaktio, joko kannustaa toimimaan haavoittuvaisesti uudestaan tai se ohjaa sensuroimaan toimintaa jatkossa.
Miten sinun pomosi tai ystäväsi suhtautuu uusiin ideoihin? Sanooko hän:
“Loistavaa! Kiitos ideasta. Miten voisimme kehittää sitä eteenpäin? Miten voisin tukea sinua sen jalostamisessa?”.
Vai sanooko hän:
“Okei. Mennäänkö takaisin asiaan?”
Reaktio on aina olemassa. Reaktio on myös se, että ei reagoida. Sekin lähettää vahvan signaalin. Uudenlaisessa tilanteessa katsomme ensisijaisesti esimerkkiä johtajalta miten reagoida. Jos johtaja reagoi jatkuvasti ja toistuvasti aktiivisesti kuunnellen, arvostaen, empattisesti ja luottamusta osoittaen, muutkin alkavat reagoida saman suuntaisesti.
Ryhmän reaktiot rakentavat uusia normeja ja muokkaavat vanhoja normeja. Normit taas vaikuttavat yksilön kokemukseen psykologisesta turvallisuudesta. Yksilön kokemus ja riskianalyysit taas vaikuttavat tulevaan toimintaan. Näin syntyy psykologisen turvallisuuden kehä, jossa jokainen osa lisää psykologista turvallisuutta tai vähentää sitä. Alla oleva kuva hahmottaa sitä, minkälainen tasapainottelu jokaisen kehän osan kohdalla tapahtuu.
JOKAINEN VOI VAIKUTTAA PSYKOLOGISEEN TURVALLISUUTEEN
Psykologisen turvallisuuden kehä hyrrää jatkuvasti, esimerkiksi kymmeniä kertoja jokaisessa palaverissa:
- Minkälaisen ilmapiirin ja normit palaverin kutsu synnyttää?
- Kysytkö tarkennusta vai etkö ja miten siihen reagoidaan?
- Aktivoidaanko kaikkia osallistujia vai annetaanko ihmisten olla passiivisia?
- Mennäänkö suoraan asiaan vai huomioidaanko ihmisten sosiaaliset tarpeet?
- Miten onnistumiseen, haasteeseen tai virheeseen suhtaudutaan?
Vinkkejä ja periaatteita psykologisen turvallisuuden rakentamiseen palaverissa tai missä vain kokoontumisessa löydät täältä.
Alle olen kuvannut muutamia tapoja, joiden avulla vahvistat Psykologisen Turvallisuuden 5 Pilaria niille sopivissa Psykologisen Turvallisuuden Kehän osissa
Mitä jos valitsisit yhden näistä toimista, jokaisessa yhteisössäsi: perheessä, töissä, kaverien kanssa, harrastuksissa jne. ja alkaisit toteuttamaan sitä huomenna? Voisiko se luoda sinulle ja toisille enemmän tilaa kasvaa, kehittyä ja kukoistaa?
Psykologisesti turvallisessa tiimissä
- Uskalletaan nostaa kissa pöydälle ajoissa
- Pyydetään apua ja myönnetään omat virheet
- Haastetaan, ideoidaan ja löydetään uusia toimintamalleja
- Annetaan, pyydetään ja vastaanotetaan palautetta avoimesti
- Tehdään itsenäisesti päätöksiä ja toimitaan itseohjautuvasti
Tee teidän tiimistä ja organisaatiosta menestys! Kehityä kykyäsi rakentaa psykologista turvallisuutta Sisäinen Johtajuus yksilövalmennuksessa.
